Luin hetki sitten kollegani kirjoittaman bloggauksen ”Aprillia ja kuravettä” ja se kirvoitti tämän tekstin. Kun äkkiä tekee, niin ehtii kauan katua sanotaan, mutta tässä tämän aamun ex tempore-hengentuotos.
Luullakseni valtaväestö suhtautuu pääosin kiinnostuneesti astrologiaan mutta todennäköisesti he ajattelevat astrologin olevan jonkinlainen selvännäkijä joka vain katsahtamalla syntymäkarttaan selvittää saman tien menneet, nykyhetket ja tulevaisuuden. Todennäköisesti tämän alan harjoittaminen koetaan tällaisesta näkökulmasta aika äärimmäiseksi ammatiksi tai harrastukseksi - ja joidenkin mielestä siis täysin todellisuudesta vieraantuneeksi toiminnaksi. (Astroslangilla voisi joku kutsua todellisuudesta vieraantunutta leikillisesti ’neptuniaaniseksi’.)
Nykyään intuitioita tutkitaan jopa Suomessakin akateemisissa piireissä ja enkä mitenkään halua väheksyä intuition osuutta tulkintatilanteissa. Astrologiassa on omat sääntönsä, tekniikkansa ja muotokielensä johon se perustuu, joskin ne ovat hyvin joustavat ja tekniikoita on monenlaisia, näkemyseroista ja painotuseroista puhumattakaan. Astrologiksi voi tietysti sanoa jokaista joka astrologiaa harrastaa mutta ala vaatii aika tavalla paneutumista, opiskelua, lukemista, karttojen tutkimista, kiinnostusta elämään, ihmisiin ja sen ilmiöihin. Jokainen meistä tietysti haluaa olla hyvä omassa ammatissaan mutta mitä enemmän astrologiaa harrastaa ja siihen syventyy, sen nöyremmäksi sitä itsensä tuntee ja haluaa oppia enemmän, syventää tietämystään. Sattumoisin huomasin mielestäni hyvän kirjoituksen aiheesta Mitä on hyvä astrologia?
Astrologiaa tuntemattomien mielestä meidän alamme on varmaan "ennustajaeukkojen höpinöitä", täysin tuulesta temmattua, puhutaan mitä sylki suuhun tuo ja asiakas haluaa kuulla ja tätä voi harjoittaa kuka tahansa. Ja viimeinen seikka pitääkin paikkansa. Tämä ei ole nimikesuojattu ammatti.
Poikani vietti jokin aika sitten illanistujaisia ja tullessamme mieheni kanssa kotiin eräs nuori nainen, joka oli kuullut minun tekevän astrologiaa ("horoskooppeja") halusi minun kertovan kuinka erään miehen kanssa käykään. Hämmästyksekseni kuulin miniäkokelaani selvittävän hänelle sangen perusteellisesti kuinka astrologit tutkivat karttoja ja paneutuvat niihin ennen tulkintoja ja ettei se ole sellaista ennustamista kuin yleensä luullaan. Hänen kertoi seuranneensa toimiani. (Olen kyllä tehnyt hänelle lennosta pikatulkinnan poikani yllytyksestä ja miniäkokelaan suostumuksella sekä pikasynastrian, parisuhdevertailun.)
Kerroin astrologiasta kiinnostuneelle nuorelle naiselle että toki näitä lennosta tehtäviä tulkintoja VOI tehdä - kaikki eivät tee lainkaan ilman ajanvarausta ja etukäteisvarautumista esim. puhelintulkintoja - mutta mielellämme teemme työtämme ajan kanssa ja harkiten, pohtien eri vaihtoehtojen ja eri teemojen painoarvoja ja toteutumismahdollisuuksia ja -tapoja.
Jos läväytät asiakkaan eteen syntymäkartan, transiitit ja progressiot yms niin yleensä ihmisen silmät pyöristyvät hämmästyksestä. Kaipa hämmästyksen taustalla on jonkinlainen näkemys siitä ettei tämä olekaan pelkkää kosmista tajunnanvirtaa jolle täytyy vain avautua kanavaksi vaan me tosiaan teemme ajatustyötä ennen tulkintaa. Ja siltikin, ehkä tämä ON kosmista tajunnanvirtaa ja kartta on vain apuväline sen tulkintaan…. mutta tulkinta on aina vain ihmisen tekemä tulkinta, yksi näkemys asiasta, ei Jumalan erehtymätöntä sanaa.
Tuo tarinan nuori nainen sai sitten lopulta minulta pikatulkinnan ja hämmästeli kuinka voin tietää hänestä asioista joita hän voisi kuvitella vain parhaitten ystäviensä tietävän. Siihen kuinka siinä miessuhteensa käy (josta minulla ei ollut edes mitään tarkkoja syntymäaikatietoja) en ottanut kantaa. Ja kuten selitin hänelle, niin yleensä tulkintatilanteessa keskitytään asiakkaan elämään ja asiakkaan mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin ja ennen kaikkea tietoisiin valintoihin. Ehkä minulla kävi vain hyvä tuuri, sanoo joku mutta tietysti itse haluaa ajatella että olin omaksunut jotain astrologiasta ja hyödynsin niitä taitoja joita olen oppinut. Ja ehkä minulla kävi hyvä tuuri! Ymmärrän hyvin kollegani närkästyksen siitä että jonkun mielestä meidän työmme on vain pelkkä vitsi - eikä työtä lainkaan, silkkaa viihdettä ja ehkä helppoa rahaa joka ei ole vaatinut eikä vaadi meiltä muuta kuin suun avaamisen. Merkillistä.
Jos nyt mietitte että mitä siellä astrologin vastaanotolla sitten oikein tapahtuu, niin hyvän kuvan asiasta saa minusta Suomen Ammattiastrologit ry:n sivuilla Elina Haapasen kirjoituksesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti